Matka toiseen maailmaan

Kierrettiinkö me koko maailma?!?!
Näin kuului takapenkiltä kun olimme ylittämässä vuoria ja aurinko väritti lumiset vuorenhuiput vaaleanpunertavaksi laskiessaan. No ei aivan, taisin vastata kun ihastellen kuikuilin ulos ikkunasta. Mutta aika lähellä varmaan ollaan…mietin hiljaa kun reilu kolmen tunnin matkaa oli jälleen taitettu jo viisi tuntia ja vielä oli hiukan matkaa jäljellä. Olimme matkalla Tahoelle.
Tahoe2-19-4965
Saavuimme ensimmäiseen kylään, kuopus oli juuri nukahtanut päiväunilleen, joita olin yrittänyt ehdottaa koko pitkän ajomatkan, mutta jotka kuitenkin veivät voiton vasta kuudelta illalla. Päätimme kuitenkin pysähtyä syömään päivällistä ja totesimme olevan hyvä, ettei ehtinyt torkahtaa viittä minuuttia enempää. Sillä saimme juuri sopivasti lisäaikaa, että pääsisimme majapaikkaan ja saisimme iltahommat tehtyä. Kun myöhemmin illalla pääsimme perille airbnb asuntoomme. Oli rakennuksen ympärillä vähän lunta, tiet olivat sulat ja hetken sisälläni kävi myrsky…Missä on se luvattu talven ihmemaa? En tainnut tietää mitä on tulossa…

Koitti perjantaiaamu, söimme rauhassa aamiaista, jonka tarvikkeet olin pakannut kotoa mukaan. Pakkasimme lapset ja päivän tavarat autoon ja lähdimme rinteitä kohti. Lapset olivat innoissaan lumesta. Mietin, että olinpa ollut hassu omine ajatuksineni talven ihmemaan puuttumisesta. Tämähän oli täydellistä! Hankikanto riitti kantamaan lapset, lumi oli sopivan pehmeää pallojen tekemiseen. Mitä sitä muuta tarvittaisiin. Esikoisen lasketellessa teimme kuopuksen kanssa lumilyhtyjä eli metsäneläimille suojapaikkoja myrskyn varalta. Mietin miten erilaisia Suomi ja Amerikka ovat laskettelukeskustenkin suhteen. Suomessa en tiedä laskettelukeskusta, jossa ei olisi pulkkamäkeä. Täällä taas en toistaiseksi ole törmännyt laskettelukeskukseen, jossa olisi jotain muuta aktiviteettia kuin pelkkää laskettelua. (Tämä tosin on kolmen keskuksen otanta, varmasti niitä muunkinlaisia paikkoja on.)
Tahoe2-19-4495
Päivän vietettyään rinteessä ja lumihangessa ei päiväunia tarvinnut autossa pitkään odotella. Tämä tosin tarkoitti, että lepohetkeä ei vanhemmille tulisi, mutta siitä viis. Kaupan kautta kotiin. Lapsille välipalaa ja takaisin hankeen. Kuljimme viereiseen metsikköön. Lapset olivat innoissaan pienestä purosta. Muistelivat vuoden takaista lomaa Suomessa kun heittelivät lumipalloja ojaan. Heittelimme lumipalloja, opettelimme lumipallojen tekoa. Teimme lumiukkoja sekä lisää majoja metsäneläimille, kuljimme metsää ristiin rastiin. Lapset eivät meinanneet suostua sisälle lainkaan. Lupasimme seuraavalle päivälle lisää lumileikkejä.
Tahoe2-19-4894
Seuraavana aamuna heräsimme todelliseen talven ihmemaahan. Lunta tuprusi taivaan täydeltä ja hetken mietimme mihin tästä oikein suuntaisimme. Päätimme lähteä pulkkamäkeen. Jos tiet olivat vielä kylässä sulat eivät ne olleet enää hetken kuluttua. Lumi tuiskusi ja mietimmekin miten pitkälle mahtaisimme päästä. Sitten huomasimme pulkkamäen kyltin aivan tien reunassa ja päätimme pysähtyä sille. Auto parkkiin tien viereen ja tuiskua kohti. Kuopus ilmoitti heti ulos autosta päästyään, että tämä lumi satuttaa. Esikoinen ei halunnut luovuttaa vaikkei eteensä tahtonutkaan nähdä. Lunta oli tien penkalla niin paljon, etten meinannut päästä kiipeämään se päälle. Mutta ylös menimme. Kaivoimme pienen tunnelin, esikoinen nautti ja juoksenteli ympäriinsä. Kuopus vielä lyhyine jalkoineen ei ollut täysin vakuuttunut tällaisen lumimäärän hienoudesta. Koin jonkinlaista vapauden tunnetta tuntiessani lumihiutaleiden sulavan poskillani ja tuulen puhaltaessa niitä lisää. Ympärillämme kaikki oli valkoista. Kuopuksen toiveesta luovutimme tämän kohteen osalta melko pian. Hurruttelimme takaisin lounaalle, ihan vain päästäksemme iltapäiväksi vähän miellyttävämmässä ilmassa pulkkailemaan. Tahoe2-19-4748
Kuulin lasteni suusta uudestaan ja uudestaan lumen ihastelua ja kuinka he eivät ikinä halua palata. Uudestaan ja uudestaan huomasin nieleskeleväni sanojani, että ”No ei palata!” Ystävä väittää minun eläneen liian vähän lasten kanssa talven keskellä. Itse olen sitä mieltä, että talvi on rikkaus, lapset ovat onnellisempia ja yksinkertainenkin elämä on siten mielenkiintoisempaa. En tosin osaisi nimetä itseäni minkään tietyn vuodenajan ihmiseksi. Mutta kaipaan syksyn kirpeyttä ja synkkyyttä, talven kirpsakkaa pakkasta ja valkoista hankea, kevään maan sulamista ja viherrystä ja lämmintä kesää. Siis kaipaan tätä kiertokulkua.
Tahoe2-19-4699
Sunnuntaiaamuksi oli lunta tuprunnut vain lisää. Lähdimme etsimään hiihtolatuja. Yksi asia, joka yllätti jälleen oli hiihtoladulle pääsemisen hinta! Etenkin kun kyseessä oli esikoisen ensimmäinen kerta olisin halunnut hänen pääsevän ihan kunnon laduille. Mutta omien suksien vuokra olisi ollut reilu $30, ladulle pääseminen saman verran, jos olisin halunnut ottaa varman päälle että pääsemme vielä takaisinkin niin ahkion vuokra olisi tullut siihen päälle. Lapsen ladulle pääseminen oli sentään ilmaista. Kuuntelin hintoja silmät ymmyrkäisinä enkä voinut ymmärtää. En ole Suomessa ikinä maksanut ladulle pääsemisestä ja olen kuullut jostain pystyvän vuokraamaan hiihtokamat kymmenellä eurolla. Yltääkö ne suomalaiset verorahat todella latuihinkin asti?
Tahoe2-19-4805
Löysimme lopulta latupohjan eli ihan umpihankeen ei tarvinnut lasta tuupata, toki hän sinne itse omasta halustaan halusi mennä, enkä minä estellyt. Kulkekoon omia polkujaan. Pysähdyimme välipalalle. Kuopus oli päässyt retkelle pulkan kyydissä. Esikoinen ilmoitti istuvansa pulkan kyydissä takaisin ja se hänelle suotiin. Ei se ensimmäinen kerta suksilla ja suoraan umpihangessa hiihtäminen niin helppoa ole. Paluuta ennen kuitenkin rakensimme lumilinnan sisäänpääsytunneleineen ja liukumäkineen. Saimme ihmisiltä ihastuneita hämmästelyjä ja itseasiassa itsekin pohdin useampaan kertaan viikonlopun aikana, että eikö tämä kansa tee tämmöistä ulkoilua lainkaan lasten kanssa. Ei ainakaan osunut kohdalle muiden tekemiä lumiukkoja, hevosia, linnoja tai mitään, eipä juuri lapsiakaan. Ennemminkin sitä näki koiria ulkoiluttavien ihmisten pysähtyvän ja kuvaavan näitä meidän tekeleitä.
Tahoe2-19-4894
Lunta tuprusi niin paljon viikonlopun aikana, että tiet laaksoon oli suljettava. Saimme yhden ekstra päivän. Vein lapset hankeen, kuulin pulkan kyydistä ”Eteen päin sanoi mummo lumessa!” Työtä käskettyä. Emme olleet pahoillamme tästä lisäajasta, salaa toivoimme teiden pysyvän sulki vaikka viikon. Kiskoin lapsia pulkassa, joka välillä keikahti nurin kun oli ajatunut sivuraiteille jalanjäljistäni. Lapset nauroi, istuivat pulkan kyydissä laskettelulasit silmillään (tämä mahdollisti hyvänmielen lumituiskussa) ja nauroivat. Keräsivät lunta kyytiin milloin minkin eläimen suojaksi. Miten pienestä ja yksinkertaisesta lapset tulevatkaan onnelliseksi? Tärkeintä on itse olla kiireettömästi läsnä. Välillä halusivat nousta peuhaamaan lumeen, jona aikana tyhjensin ekstrapainon pulkasta, ja taas matka jatkui. Tätä jatkui kunnes alkoi hämärtämään. Illan tullen mietin miten onnekkaita olemme, että olemme saaneet kokea näin mahtavan talvihetken, kuinka onnekkaita olemme vanhempina kun lapsemme ovat valmiita innokkaina hyppäämään vyötärönsyvään lumihankeen. Kuinka onnekasta elämä kuitenkin on!
Tahoe2-19-5042
Saimme lisäpäivän upota reittä myöten lumihankeen. Kuulla lasten iloisen naurun heidän kaatuessaan tekemään lumienkeleitä tai noustessaan hevosen selkään. Pyydystää lumihiutaleita kielellä. Ihastella valkoista maisemaa, joka iltaa kohden muuttui entistäkin taianomaisemmaksi. Saimme aikaa rauhoittua yhdessä perheenä. Saimme aikaa istua takkatulen äärellä lumihiutaleiden kasaantuessa ikkunalaudoille. Mutta sekään ei tuntunut riittävältä, enkä ollut yksin tunteeni kanssa. Pakattuamme tiistaiaamuna auton ja aloittaessamme koko päivän ajourakkaa kuului takapenkiltä kiukkuinen lausahdus. ”Ei meidän vielä pitänyt lähteä. Meidän piti olla ainakin sata yötä!”
Tahoe2-19-4944


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s