Olen vapaa. Olen villi.

Aamu alkaa kuopuksen lämpötilan tarkastuksella, rokotusten jälkeen noussut lämpö oli luonut hieman epävarmuutta viikon suunnitelmiin. Normaalilämpö! Alkaa tohina, makaronilaatikko uuniin, aamupalat nassuun. Lapset kinuavat ulos. Lähdemme ulkoiluttamaan heidän lelukoiriaan. Juttelemme telttaretkestä, jonne lähdemme keskenämme. Vain minä ja lapset. Tunnen kuinka kello tikittää. Mietin kaikkea muistettavaa. Lapset aistivat hajamielisyyteni, tappelevat, ovat levottomia. Polvistun uudelleen ja uudelleen heidän viereensä ja selitän tilanteen, keksin tapoja, joilla he pystyvät auttamaan. Lopulta koittaa lounasaika. Lasten syödessä pakkaan loput tavarat, oman lounaan syön siinä ohessa. Pakkaan auton. Makuupussit, -alustat, teltta ja vaatekassi. Vielä juomavedet pulloon, vähän extravettä kanisteriin. Kaasukeitin, paistinpannu ja muut ruokatarvikkeet. Mietin kuinka muutamassa kerrassa hommaan on tullut jonkinlainen rutiini. Naurattaa kun katselen takalaatikkoa ja mietin olenko unohtanut jotain, mitään sinne ei ainakaan lisää mahtuisi.LittleBasin18-5847Nostan lapset autoon, luon viimeisen silmäyksen sisällä. Laitan viestin miehelle. Lähdetään ajamaan. Moottoritieltä käännytään pienelle vuoristotielle. Mietin ajonopeuksia, pyöräilijöitä, mutkia. Esikoinen herää. Onpa hienot maisemat, hän sanoo. Hän nauttii vuoristoteiden ajamisesta. Ajamme kylän lävitse, kohta huomaan keskittyneeni ajatuksiini liikaa kun huomaan tienviitan vilahtavan ohitse. Tuonne meidän piti kääntyä. Ajelemme pientä hiekkatietä. Ympärillämme nousee jylhät punapuut kohti korkeuksia. Millaista olisikaan asua täällä, näiden puiden keskellä. Ajamme portin lävitse, ”Little Basin” kyltin alta. Perillä, sanon lapsille. Olen laittamassa miehelle viestiä, kun huomaan kuuluvuuksien kadonneen. Ihanaa! Ei ainuttakaan piippausta, tai vaativaa punaista palloa puhelimessa kokonaiseen vuorokauteen.LittleBasin18-5850Yritän käydä ilmoittamassa tulostamme ja varaamassa telttapaikkaa, joka suunnitelmasta huolimatta oli jäänyt varaamatta. Toimisto oli suljettu. Tiesin valtaosan telttapaikoista olevan vapaana ja toisen perheen isä kannusti vain valitsemaan jonkun vapaan paikan ja kirjoittamaan sen listaan. Sen tein ja ajoin paikalle. Pystytän teltan, lapset ovat innoissaan puista, kannoista, kaikesta mitä ympärillä on. Yritän saada lapsia auttamaan, mutta kiljahdukset täyttävät heidän kuulonsa. Pyyhin pöydän. Yritän tarjota välipalaa, mutta lasten on saatava tutkia ja ihmetellä eikä hedelmät maistu. LittleBasin18-5865Kierrämme punapuita, tähyilemme niiden latvoja. Löydämme puron, jossa on niin vähän vettä että se on velliä ilman leikkiäkin. Katselemme puiden oksille lennähtäviä lintuja, ihan kuin olisivat tulleet ihmettelemään meidän äänekästä joukkoa. Esikoinen saa ideoita toisensa perään ja yrittää myydä niitä kuopukselle ”Sain tosi hyvän ajatuksen, tule!” Kuopus katselee, kulkee perässä, harhautuu omissa ajatuksissaan touhuamaan omiaan. Tulee turhautumista, pyyntöä, valitusta, mutta täällä raittiissa ilmassa, auringon siivilöityessä puitten oksien läpi se kaikki on helpompi sietää. LittleBasin18-5883Syömme mukaan pakatun ruoan ja lähdemme ilmoittamaan, että olemme asettuneet telttapaikalle 32 ja ostamaan halkoja.Toimisto on yhä suljettu ja mainitsen leikkitelineestä, joka alueella on. Virhe, mietin ku samassa hetkessä kaartaa pihaan auto, jonka kuski huutelee jo ennenpysähtymistä, että miten voisi auttaa. Selitän tilanteen, hän lupaa meille haluamamme telttapaikan. ”Hyvä, teltta kun on jo pystyssä”, vastaan. Nappaan polttopuut mukaan, laitan ne autoon ja lähdetään lasten kanssa keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Ei henkilökohtainen lemppariosuus retkeä, mutta menetteli, koska mitään suunnitelmaa ei illalle kuitenkaan ollut. Aurinko alkoi painua ja ajelimme leiriimme takaisin.LittleBasin18-5880Kiitin amerikkalaista systeemiä, että auton sai parkkeerata teltan viereen. Kaikkea ei tarvinnut purkaa, kaikki oli lähellä eikä unohtuneita tavaroita tarvinnut hakea mistään. Tokikin auto hiukan pilaa maisemaa. LittleBasin18-5902Laitoin tulen, että saataisiin paistettua iltapalaletut. Esikoinen yritti mutista vastaan kun taikinan vihreää väriä ihmetellessä kerroin tänään syövämme pinaattilettuja. Lopulta lapset söivät niin hyvin, että oma iltapala meinasi jäädä väliin. Lopuksi vielä nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja. Lapseni ovat niin hemmoteltuja mietin katsellessani hämärtyvää metsää, hymyileviä lapsia tahmaisine sormineen ja likaisine kasvoineen.LittleBasin18-5910LittleBasin18-5922

Iltapesujen kautta panumme telttaan. Yöksi on luvattu vajaata 10 astetta. Vaihdamme yöksi päälle villaa ja lapsille fleecehaalarit ylle, itselle riittää villapaita. Pujahdamme makuupusseihimme. Kuopusta koko touhu harmittaa. Mieluiten olisi ilman sukkia ja makaisi teltan pohjalla ilman makuualustaa. Luemme iltasaduksi Muumin metsäretken. Seikkailua elo on, kaikuu korvissani kun sammutan lampun, annan hyvänyön suukot lapsille ja kiitän heitä päivästä, parhaasta retkiseurasta ja kaikesta. Lasten nukahdettua kömmin vielä itse juomaan kupin kuumaa teetä. Katselen tähtitaivasta. Mietin itseäni ja tätä retkeilyvilliintymistä. Mietin asioita, joita haluaisin oppia, joissa haluaisin kehittyä, joihin haluaisin käyttää aikaa. Mietin elämän osa-alueiden yhteensovittamista, minimaalista omaa aikaa, vielä minimaalisempaa parisuhdeaikaa. Mietin kuinka mahtavaa on, että pystyn tekemään näitä retkiä lasten kanssa, enkä jää kotiin kaipaamaan luontoa ja sen tuomaa rauhaa elämääni. ”Olen vapaa. Olen villi. Enkä mikään tarhatilli…” Niin ne siinä muumikirjassakin sanoo.LittleBasin18-5938Kuopus nukkuu levottomasti. Makuupussi ahdistaa, pyörii pois makuualustalta. Itse torkahtelen siinä välissä. Puoli neljältä herää esikoinen kysymään missä unilelu Pluto on. Kaikenmoista, mietin kun kaivan Pluton esiin hänen makuupussinsa jalkopäästä ja upotan hänet takaisin pussin uumeniin. Itsellä vaivaa jkaisen herätyksen jälkeen levottomat jalat. Tekisi mieli avata koko pussi ja antaa levottomille jaloille tilaa. Kylmyys saa minut kaivautumaan makuupussiin syvemmälleja etsimään parempaa asentoa. Hiukan ennen kuutta herään lintujen lauluun. Jokin nuuskuttaa ja kuopsuttaa telttamme ulkopuolella. Päätän olla lukematta kirjaaja vain kuunnella luonnon aamun ääniä. Kello lähestyy kahdeksaa kun lapset heräävät. Haluavat vielä maata ja kuulla sadun. Luetaan, pakkaillaan tavaroita ja noustaan aamiaiselle. Esikoista harmittaa kun ei jäädä toiseksi yöksi. Lupaan, että retkelle pääsee vielä tänä kesänä. LittleBasin18-5883Lapset leikkivät minun pakatessa tavaroita autoon. Auttavat roskien viemisessä ja telta purkamisessa. En voi kuin ihmetellä tätä sopuisaa eloa. Kävelemme vielä metsässä, ihastelemme puita, suuria kantoja, laskemme uudelleen kaadetun puun vuosirenkaita. Piipahdamme vielä pikaisesti leikkipuiston kautta ennen kuin syömme lounaan ja lähdemme ajelemaam kotia kohti. Lapset nukahtavat heti.LittleBasin18-5943Hetki ennen kuin saavumme lempikahvilaani herää esikoinen. Silmät tuikkien hän kysyi voidaanhan kysyä isiltä että saadaanko jäädä joskus pidemmäksi aikaa retkelle. Vastattuani, että totta kai, katsotaan sopiva ajankohta pidemmälle retkelle, hän ilahtuneena huudahti ”Viideksi yöksi!” Pikku menninkäiseni.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s